Lähettänyt on touko 27, 2018 in Laivat

Kalastus rauhoittaa kiireen keskellä

Vanhaa sanontaa mukaillen voisi lausahtaa, mikään ei ole tärkeää paitsi kalastus, eikä sekään ole tärkeää. Ja sehän tarkoittaa, että harrastuksen pitäisi olla tärkeintä elämässä, niiden asioiden tekeminen, mistä nauttii. Ja kalastuksesta nauttii suuri osa suomalaisista.

Kalastus rauhoittaa kiireen keskellä

Merellä, järvellä tai joella, Suomessa on mahdollisuus monipuoliseen kalastukseen. PItää itse sitten perinteisestä mato-onkimisesta, virvelin heittelystä tai verkkokalastuksesta, harrastuksena kalastamisen pääsyy ei ole saalis, vaan kiireetön, ulkoilmassa vietetty aika. Suomessa on suurin osa vesialueista vielä niin hyvässä kunnossa, että jos ja kun sitä saalista saa, voi siitä hyvällä omallatunnolla myös nauttia. Itse kalastetusta mateesta tehty soppa maistuu tuplasti paremmalta, kuin ravintolasta ostettu.

Luvanvaraista toimintaa

Neljä vuodenaikaa mahdollistavat Suomessa kalastuksen laajan kirjon. Kun helmikuussa aurinko alkaa paistamaan kauemmin, voi päivittää itseään järven jäällä pilkkimällä. Tai sitten pitkinä kesäöinä nauttia luonnon kauneudesta vaikka keskiyöllä laiturin päässä onkimalla. Myös erityyppistä kalastamista on mahdollista harrastaa laajasti. Ilman kalastuslupaa mato-onkiminen kuuluu Suomessa jokaisen oikeuksiin. Hintaakaan ei tule paljon, edullisimpia onkia saa muutamalla kympillä ja matoja voi kaivella maasta, tai käydä ostamassa kaupasta. Muusta kuin onkimisesta onkin sitten hyvä ottaa selvää etukäteen. Kalastuslupa ja kalanhoitomaksu on helppoa ostaa nykyään netistä tai jopa R-kioskilta. Ihan joka paikassa ei myöskään saa kalastaa. Kalaveden omistaja kannattaa tietää, ettei harrastukselle tule ikävää loppua. Kalastonhoitomaksua eivät alle 18-vuotiaat yleensä tarvitse. Riippuen alueesta lupa kalavesien omistajalta pitää saada, ja on olemassa suojelualueita, joilla on joko rajoitettu tai kokonaan kielletty kalastusoikeus.

Laaja kirjo eri vaihtoehtoja

Jos matojen pudottaminen koukkuun kauhistuttaa, tai muuten haluaa hieman aktiivisempaa toimintaa, heittely on suosittua. Virvelin käyttö vaatii hieman opettelemista, ettei viehe jää rantakaislikkoon tai takaraivoon kiinni. Mato-onkea suurempia kaloja voi kumminkin odottaa, haukia tai jopa joskus satunnaisia lohia. Perhokalastus on saanut viime vuosina myös laajemman kannattajakunnan. Virtaavissa vesissä tapahtuva perhokalastus vaatii jo enemmän harjoitusta ja varustelua. Varustelutaso on myös perhokalastuksessa kalliimpi, yleensä vaaditaan jo suojavarusteita, jotta pääsee seisomaan keskemmälle virtapaikkaa. Vavalla voi myöskin uistella, mutta ilman venettä se ei onnistu. Hitaasti lipumalla kalastetaan kuhia pitkinä kesäöinä ja nautitaan meren tai järvenselän rauhoittavasta horisontista. Soutamallakin voi uistelua harrastaa, mutta hitaalla moottorilla eteneminen on suositumpaa. Jos haluaa kalastaa, mutta ei viettää tuntikausia saaliin pyydystämiseen, verkko- ja katiskakalastus on myös vaihtoehto. Luvallisia verkkoja ja katiskoja voi vesiin sallituille alueille upotella, mutta muille vesilläliikkujille ne pitää merkitä kunnolla, etteivät varsinkin matalammilla paikoilla olevat välineet lähde ohikiitävän moottoriveneen mukaan. Talvisin verkkoja pystyy myös uittamaan jään alle, mutta pilkkiminen kirkkaalla järvenjäällä tai merellä on suositumpaa. Kaira kainalossa ja pilkki repussa kunnon pilkkihaalariin sonnustautuneena voi kauniista talvipäivästä nauttia niin kauan kuin valoa riittää.

Välineet itsessään ovat harrastus

Kun kalastusta harrastaa, niin välineistäkin pitää pitää huolta. Varsinkin perhokalastuksessa itse tehdyt vieheet ovat jokaisen itseään arvostavan kalastajan ylpeyden aihe. Talvikuukausina kun kalastamaan ei pääse, voi iltapuhteeksi askarrella mitä moninaisempia, upeita ja koristeellisia vieheitä. Verkkoja ja katiskoja pitää säännöllisin väliajoin myös huoltaa. Niiden puhtaanapitäminen parantaa kalansaaliin saamisen mahdollisuutta. Verkkoja myös pitää säännöllisin väliajoin paikata, koska ne repeytyvät joko tarttuessaan pohjaan, tai isompien saaliiden kamppaillessa itseään irti. Kunnon kalamiehellä tai -naisella on myös aina varatarvikkeita mukana. Siimat on luokiteltu niiden kestävän painon mukaan, ja joskus saaliskala tai uppotukki vie ne mennessään. Koukkuja ja vieheitä kannattaa myös kantaa mukana, ettei kalastusretkelle tule äkillistä loppua, jos ne jäävät saaliskalan tai kaislikon vietäviksi.

Välineet itsessään ovat harrastus