Maailman valtameret ja miksi ne ovat suolaisia

Meret ovat kiehtova asia, ja monet meistä ovat pienestä pitäen oppineet kuulemaan tarinoita merimiehistä, maailmanmatkaajista, seitsemän meren valloittajista ja purjehtijoista. Meret ovat erittäin tärkeitä maapallolle; nämä mantereiden ympärillä olevat suolavesikerrokset kun peittävät yhteensä 70 prosenttia maapallomme pinta-alasta. Meri on varsinaisesti yhtenäinen vesikerros, mutta se voidaan laskea erilliseksi meriksi aina viidestä suuresta valtamerestä alkaen pieniin, syvemmälle mantereiden sisäosiin ulottuviin sisämeriin, kuten vaikkapa oma Itämeremme on. Kaikki ne meistä, jotka olemme joskus uineet meressä, tiedämme kokemuksen kautta, että meri on suolainen: tottahan olemme oppineet sen myös koulussa. Mutta miksi meret ovat sitten suolaisia, ja kuinka paljon oikeastaan on suuria vesialueita, jotka voidaan laskea meriksi suolapitoisuuden takia? Katsotaanpa hieman mitä löydämme tästä aiheesta.

Miksi meret ovat suolaisia?

Aivan aluksi meidän täytyy ymmärtää mitä tapahtuu merien osalta veden kiertokulussa maapallolla, joten käydään se läpi lyhyesti. Aloitetaan siitä suuresta vesivarastosta eli merestä, josta tapahtuu haihdunta. Auringon säteillessä tietyt aallonpituudet lämmittävät vettä meressä, jolloin vettä haihtuu ja se nousee ilmankosteutena ylös lämpimään ilmaan. Ilman lämpötila alkaa laskea kun se kohoaa korkeammalle, ja ilmankosteus alkaa taas tiivistyä; silloin alkaa taivaalla näkyä tuttuakin tutumpia asioita, sadepilviä. Osa vedestä sataa mantereella sijaitsevaan maahan, ja se on se osa joka kiinnostaa merten kannalta. Kun vesi lopulta palaa jokien kautta mereen, on se kerännyt mukanaan eroosiosta syntyneitä mineraaleja, enimmäkseen natriumia ja kloridia. Ne sitten muodostavatkin natriumkloridin, eli tuttavallisemmin ruokasuolan. Meressä oleva suola on siis peräisin maaperästä. Oikeastaan, koska vesi on loistava liuotin, meressä on kaikkia luonnostaan maapallolla olevia alkuaineita! Suolaisuus merivesissä vaihtelee 33:sta 37:ään promilleen, ja kun esimerkiksi Tyynessämeressä on eniten suolaa, meillä Itämeren pohjoisosissa on ainoastaan 3-7 promillen suolapitoisuus; Itämerta kutsutaankin murtovesialtaaksi.

Mitkä ovat maapallon meriä?

Mitkä ovat maapallon meriä?

Meriksi tosiaan kutsutaan kaikkia viittä valtamerta, mutta myös pienempiä mantereiden välissä olevia välimeriä, reunameria, sisämeriä, ja myöskin joitakin suuria järviä, jotka ovat suolapitoisia, kuten Kaspianmerta. Kaspianmeri onkin mielenkiintoinen sisämeri, joka sijaitsee Aasian ja Euroopan rajalla. Se määritellään joskus järveksi, ja joskus taas mereksi. Se on joka tapauksessa laskujoeton järvi, josta vesi poistuu vain haihtumalla; siitä johtuu sen suolapitoisuus. Kaspianmeressä myös suolaa on erilailla eri osissa järveä.

Suurimmat viisi valtamerta ovat siis Atlantin valtameri, Intian valtameri ja Tyynimeri, sekä Eteläinen ja Pohjoinen jäämeri. Sen lisäksi on niitä lukuisia sisämeriä ja reunameriä, ja suolajärviä. Yksi kuuluisimmista, ja suolaisimmista, on Israelin ja Jordanian rajalla sijaitseva Kuollutmeri. Sen suolapitoisuus on huikeat 33,7 %, ja yksi turistien suurimmista huveista onkin kellua ikäänkuin painottomana sen pinnalla. Miksi tämä pieni järvi, joka on noin 75 kilometriä pitkä ja 16 kilometriä leveä, on niin suolainen? Paitsi että se sijaitsee 400 metriä merenpinnan alapuolella ja on laskujoeton järvi eli vesi haihtuu siitä nopeasti, on sen läheisyydessä myös suolavuoristoja, joista suola on peräisin. Nämä vuoret ovat myös erittäin mineraalirikkaita; sieltä löytyy paitsi valtavan paljon erilaisia mineraaleja, myös 12 sellaista, joita ei löydy muualta maailmasta. Tämä kaikki tekee Kuolleestamerestä suoranaisen terveyskylpylän: ei ihme, että alue on yksi maailman suosituimmista turistikohteista.

Monelle suomalaiselle on etelänlomien kautta tuttu meri myös Mustameri, sisämeri, joka jakaa Vähän-Aasian ja Kaakkois-Euroopan. Mustameri yhdistyy Välimereen Istanbulin läpi kulkevan Bosporinsalmen kautta. Suolapitoisuus vaihtelee Mustassameressäkin jonkin verran; pintavesi on valtameriin verrattuna vähäsuolaista mereen laskevien suurten jokien kuten Tonavan ja Dneprin ansioista. Historioitsijat ovat sitä mieltä, että Mustameri oli vielä noin 6500 vuotta sitten makeavetinen järvi, kunnes suolaiseen Välimereen syntyi nykyinen yhteys. Oli niin tai näin, Mustameri on jo vuosisatoja ollut tarunhohtoinen, historiaa huokuva ja suolainen meri.