Lähettänyt on touko 14, 2018 in Laivat

Vesistöjen suojelu ja kunnossapito

Suomi on tuhansien järvien maa ja merenrantaa riittää satoja kilometrejä. Niin ihanalta kuin ajatus symbioottisesta elämästä ja luonnollisesta puhtaudesta ja rauhasta onkin, vesistöjen tila 1900-luvulla heikkeni siihen pisteeseen, että valtion ja yksityisten ihmisten oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin.

Vesistöjen suojelu ja kunnossapito

Järvien ja merialueiden rehevöityminen on jatkuva ongelma. Tutkimuksissa on havaittu, että jo tuhat vuotta sitten Itämeri kärsi happikadosta, joka johtui ilmaston lämpenemisestä. Maa- ja metsätalous ja teollisuuden sekä asutuksen aikaansaamat saasteet ovat vuosikymmeniä vahingoittaneet vesistöjä. Ennen ympäristöministeriön perustamista 80-luvulla ongelma tiedostettiin jo laajasti. Ounasjoen erityissuojelu oli yksi ensimmäisiä merkittäviä suojelukohteita ja uudehkon ministeriön aikaansaamia uudistuksia. Sen jälkeen on Suomessa vuosittain perustettu uusia suojelukohteita ympäri maan, sekä sisävesiä että merialueita. Saimaan norppa on varmaan kaikille tuttu uhanalaisena lajina ja Suomen luonnonsuojeluliiton nimikkoeläimenä. Norppien kannat on saatu nousuun pitkäjänteisellä työllä, ja jokainen osaltaa pystyy myös vaikuttamaan vesistöjen suojeluun omalla käyttäytymisellään.

Saastuneet vedet vaikuttavat kaikkiin

Sinilevä on jokavuotinen kirosana kotimaan kesässä. Juuri kun suvi on parhaimmillaan ja vedet sen lämpöisiä, että uimisesta voisi nauttia, sinilevävaroitukset leviävät ympäri maan. Sekä järvissä että meressä ilmaantuva sinilevä saattaa aiheuttaa myrkytysoireita, joten mistään esteettisestä haitasta ei ole kysymys. Järvien rehevöityminen johtuu kasvuston hallitsemattomasta lisääntymisestä, jonka saa aikaan liian ravintorikas ympäristö. Umpeen kasvaneet rannat vaikeuttavat vesilintujen pesintää ja romahduttavat niiden kantoja. Matalien järvien muutenkin herkkä ekologinen systeemi horjuu helposti. Järvien happamoituminen on toinen hyvin vakava seuraus ihmisen aiheuttamista ympäristötuhoista. Yhdessä muiden myrkkyjen kanssa ne aiheuttavat muutoksia ekosysteemissä, jolloin tietyt lajit katoavat kokonaa, kalojen lisääntyminen vaikeutuu ja vakavimmissa tapauksissa koko kalakanta kuolee. Saastuneet vesialueet hankaloittavat elämää muutenkin kuin uimakielloilla. Hajuhaitat varsinkin kesäisin saattavat olla merkittäviä, eikä kukaan halua kalastaa alueilla, joissa verkot ja katiskat muuttuvat ikävän limaisiksi alta aikayksikön.

Vesien suojelu auttaa alkuun

Natura 2000 hanke on yleiseurooppalainen luonnonsuojeluohjelma, jossa myös Suomi on mukana. Täällä satoja kohteita sisältävä suojeluohjelma sisältää myös sisä- ja ulkovesialueita. Jo 90-luvulla meillä aloitettiin Natura ohjelma, joka siis nyt on vain päivitetty EU:n myötä. Ounasjoen erityissuojelusta alkanut ympäristöministeriön luonnonsuojeluohjelma pyrkii vaalimaan Suomen luontoa ja sen monimuotoisuutta. Osa vesistöjen suojelua on myös kalastuksen rajoittaminen, ja varsinkin Saimaannorpan elpyminen on osaltaan nähty tämänl tuloksena. Valitettavasti pelkkä suojelukohteeksi julistaminen ei auta jo saastuneita alueita. Ihmisten toimien kumoamiseksi tarvitaan ihmisen apua.

Kunnossapito ei aina helppoa

Vesistöjen kunnostaminen ja niiden kunnossapito vaatii aina pitkäjänteisyyttä, budjettia ja yleensä lupa-asioista on otettava selvä etukäteen. Ensin tulee tietenkin kartoittaa, mikä on ongelman aiheuttaja ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Kuten muissakin projekteissa, on hyvä määritellä, mikä kunnostuksen tavoite on. ELY-keskukselta voi tiedustella lupia ja kertoa ongelman laajuudesta. Myös mahdollisuutta apurahojen hakemiseen kunnostustoiminnassa kannattaa kartoittaa. Vaikka kyseessä ei olisi luonnonsuojelualue, vesilaki säätelee vesistöjen kunnostusta. Kaikista luvista ja muista viranomaisasioista on suositeltavaa hankkia niin paljon tietoa kun kykenee, jälkikäteen seuraukset saattavat olla ikävät. Vesistön jatkuva kunnossapito on myös tärkeää. Kalaistutuksia tehdään sekä valtion että yksityisten organisaatioiden toimesta. Myös rapu- ja simpukkakantoja voidaan yrittää elvyttää istutuksilla. Osa näistä on velvoiteistutuksia, jolloin tavoitteena on kompensoida menetettyjä eliölajeja. Jokainen voi myös ihan arkipäivän toimillaan vaikuttaa vesistöjen tilaan ja elpymiseen. Mökkirannoilla voi tehdä pienimuotoista vesikasvien niittoa ja pitää huolta, että omia jätevesiä ei pääse vesistöön. Laajemmassa mittakaavassa kaikki ympäristönsuojeluun tähtäävät toimet auttavat myös vesistöjä, sillä ilmaston lämpenemisen ehkäiseminen vaikuttaa koko globaaliin ekosysteemiin.

Kunnossapito ei aina helppoa